Ekat kunnon tyypit.... Ja sit loppu virta

Itse-rakennetut ruiskun osien kiinnityskilkkeet sekä välisäiliö maalauksen osalta valmiit. Ei muuta kun osta paikalleen ja testaamaan, josko nyt välisäiliö pitäis, kun kannen kiinnityspulttien määrä tuplaantui. Reteesti vaan kaikki liitokset ilman tiivisteliimaa, katotaan nyt kerralla, miten pärjäis näin.

Kone käymään ja välisäiliön kannen tiiviste todellakin pitää. Sen sijaan letkujen lähtöjen tiivisteet eivät pidä ilman liimaa, mutta vuoto on siinä määrin vähästä, ettei se vielä huolestuta. Ei muuta kun kone hörspöttämään itsensä lämpimäks. Edelleenkään kylmänä kone meinaa sammua heti, jos koskeekin kaasuun. Auto ulos tallista varovasti, pakoputki krohisten matkalla lattiaan.

Ja sit Mikon kanssa ekat tyypit V6-Taunuksesta! Maa on märkä, joten hiekkatiellä ei taho kakkosella ottaa pitoa... Kolmosella sit rupee lähtemään kuin tykin suusta, vaikka kone käy vähän hassusti ja pätkii välillä. Kiihtyvyys silti noin neljätoista kertaa kovempi kuin taussönd-kuussatasella =)

Muutaman kilometrin varovaisen kokeilun jälkeen huomaan valojen välillä himmenevän, välillä taas kirkastuvan. Ja sit kone lakkaa vastaamasta kaasuun, ja köh köh köh put put put tsuhh. Noni, se sammu siihen. Virta vissiin loppu, mut miks? Viimesillä vauhdeilla rullaillaan seuraavaan tienhaaraan ja työnnetään auto pihan sivuun, ja sit puhelinta käteen ja faija paikalle tonnarilla. Päätetään kokeilla, josko akku suostuis sen verran latautumaan, että auton vois ajaa kotiin huomiovaloilla, niin ei tarttis hinailla, ja sais sen suoraan talliinkin. Homma toimii, ja hetken päästä körötellään pimeessä Saban perässä ilman valoja.

Matkalla meikäläisellä välähtää. Granada, josta Tanen kone on, seisoi kotopihalla parisen vuotta joutilaana odottaen aikaa parempaa. Sinä aikana omasta ysisatkusta loppu laturin hiilet, ja koska Granadassa on samainen Boschin laturi kuin Sabassa, otin Granadasta tilalle siinä olleen hiilisillan. Kotona tarkastelu varmistaa epäilyn. Taunuksen keullalla olevassa laturissa ei ole hiilisiltaa lainkaan! Ilmankos laturin merkkivalokaan ei missään vaiheessa toiminut =)

Tiivisteitä, onko heitä

Viikonloppu uus, välisäiliötä tarttis saada tiiviimmäks. Vaan, kalliilla ostettu bensan kestävä kumitiivistematto päätti sitten unohtua Otaniemeen, prkl. Noh, Hylomarin Heavy-duty Jointing Compaundia kehiin, josko kestäis. Liittimiin kuparitiivisteet ja samaista Hylomaria. Kattoo kuin äijän käy.

Sitte vielä apparin puolelle ihan oikeen näkönen kartiotiiviste pakosarjan ja putken välille, tuo OHC:n malli kun ei kovin hienosti siihen istu =)

Auto taas ulos tallista, edelleen varmuuden välttämisen vuoks. Ja sitte startataan. Ja startataan. Ja startataan lisää. Rupee bensaa löytyyn välisäiliöstäkin (esitäyttäminen, mitä se on?) ja pikkuhiljaa sitä menee ruiskullekin asti. Hiukan lupailee ja alkaa köhimään. Ja käynnistyy, ja sammuu samantien. Ja tekee sen saman monen monta kertaa. Mikähän hitto siinä on...

Mikon kommentti, "Heti kun se käy, tuntuu kuin joku vääntäis avaimesta virrat pois" herättää ajatuksen... Onkohan se rele nyt varmasti oikein kytketty ja saako bensapumppu virtaa silloin kun pitääkin? Yleismittaria kehiin. Startatessa virta liikkuu, niinkun pitääkin. Vaan kun starttaus lakkaa, riippumatta siitä, hörähtääkö kone vai ei, lakkaa myös virran tulo pumpulle... Että sellanen kytkentä. Ei kai se paljoo haittaa, jos kone ei saa bensaa muuta kuin startatessa? ;)

Aika yllättävän hyvin se viime viikonlopulla siis kävi sen hetken kun se kävi, ilman bensaa! Tai siis niillä rippeillä, mitä pumppu sai ruiskulle paineistettua starttauksen aikana...

Noh, tosiaankin. Releen heräte oli kytketty startin herätevirtaan, eikä sytytysvirtaan niinkuin piti. Nopee korjaus ja taas koittamaan.

Jo rupee lyyti kirjottaan! Pikkasen erilailla lähtee käymään ja pysyy käynnissä! Voi vihne, nykkö se sitten toimii!

Aika magee fiilis.

Ja se tosiaan toimii. Bensaa vaan vuotaa edelleen välisäiliön kannen välistä, eli siinä Hylomar ei pidä. Sen sijaan liittimien kohdalla Hylomar + kuparitiiviste tuntuis toimivan ok. Ja vesi kiertää, syylari lämpenee ja manuaalinen sähköflektikin toimii, kun kytkintä käyttää. Mikko epäilee flektin pyörimissuuntaa ja hakee väitteelleen tukea työntämällä sormet pyörivään flektiin. Oikein päin se pyörii, usko pois ;)

Ensisauhujen hälvettyä Jannekin saapuu taas katsastamaan tilannetta. Ja sitten vielä Timo. Taas tupa täynnä projektia ihmettelemässä. Mitä useampi kokki, sen parempi soppa vai miten se menee...

Ennakko on mitä on, mutta siihen lääke löytyy Timolta, ajotuslamppua kehiin ja sytkä paikalleen. Ajelemaan ei uskalla lähteä, kun tosiaan sitä bensaa vuotaa aika lähellä pakosarjaa, vaikkakin vain vähän niin kuitenkin. Mutta kierroksia ottaa kivasti ja kuulostaakin ihan kutoselta, joskin ehkä putkiston takia vähän ahdistuneelta sellaselta. Astmaatikko, kuten omistajansakin =)

Nyt se sen sitte teki prkl!

Todellakin, nyt se sen teki! Ai minkä? No lue etiäppäin niin viisastut...

Janne varoitteli saattavansa pöllähtää projektia kattelemaan kaverinsa Larin kanssa. Lupailin nääs, että saattais tänään olla ekan koekäynnistyksen aika! Mikko ei päässy kattelemaan, mutta vaati, että otetaan videolle eka käynnistyminen =)

Ennen käynnistystä kuitenkin riittää vielä sähköhommia. Releen loput johdot pitäisi saada jonnekin kiinni ja muutenkin katsottua, että kaikki piuhat menee jonnekin. Mielenkiintoiseksi osoittautuu bensan distribuuttorin ja ilmaläppärungon kyljessä oleva liitin, josta piuhat menevät suoraan Granadan kojelautaa kohti. Granada on edelleen pajalla, joten siitä ei pääse tirkistelemään, mihin piuhat lopulta johtaa. Noh, liitin irti, ei se voi älyttömän tärkeä osa olla, kun sitä ei missään kytkentäkaavioissakaan näy. Ehkä.

Kokeillaan laittaa akku kiinni. Missään ei kipinöi. Ei ainakaan oikosulkuja, hyvä! Sitten testataan sytytys ilman bensan syöttöä, eli rele irti. Kipinäkin tulee, heti kun huomaa laittaa puolan johdon kiinni =)

Vaihdekepin aattelin laittaa tässä välissä toiveikkaana, että joutuis sitä vielä tänään hämmentään... Laatikon häntä on kuitenkin sen verran vinossa, että vaihdevälin lyhennin ei mahdu paikalleen. Enkä myöskään löydä mistään perus-keppiä, jääny varmaan pajalle. Noh, lyhennetty keppi koloon ja antaa olla irti, pystyy ne vaihteet sieltä jotenkin hakemaan =)

Vanha öljynsuodatin pois. Näytti jo kovasti rusentuvan ja antavan periksi, mutta lähti lopulta ehjänä irti. Onneks! Paikka ei ois ollu kiva tapella sen kanssa. Uus tilalle öljyllä täytettynä ja sitten öljyä koneeseen. Öljytikusta puuttuu ne muovinen nylpyrä, mikä pysäyttää sen oikealle korkeudelle. Noh, nylpyrän kiinnityskohdan pystyy arvaamaan ja siitä sitte vaan sinne kintaalle. Ei se oo niin desilitran päälle, mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän vaan öljyä.

Sitten vedet. Muutaman litran jälkeen alkaa iso lorina. Ei, yksikään vesiletku ei ole irti. Lohkossa vaan näyttää olevan iso reikä, kuten Janne toteaa. Niin, siitä puuttuu se lohkolämppärin vastus, mikä siitä irtosi moottorin nostamisen yhteydessä. Pikkusen ahtaassa välissä joutuu sen lyömään paikalleen, mutta kyllä se sinne meni, jotenkin ainakin. Sitte taas lisää vettä. Enempiä vuotoja ei ihme kyllä esiinny.

Vaahtosammutin hollille ja auto ulos tallista ihan vaan varmuuden välttämisen vuoks. Kaverit työntää ja meikä styyraa. Hyvät saundit, kun pakoputki on sitten sen verran matalalla, että ottaa aika isosti kiinni autotallin oven kynnykseen. "Työntäkee vaan, kyllä se kestää..." Noh, pysyy se ainakin vielä paikallaan.

Ekaa kertaa starttaamaan. Muut saa katella, iskeekö kipinää taikka lentääkö bensa. No kipinää lentää moottorin taka-osassa. Hups, moottorin maajohto on "siellä kintaalla", eli pultti on kyllä paikallaan muttei millään tavalla kiristettynä, ei edes sormitiukkuudessa. Kipinöinti lakkaa sen kiristämisellä.

Ite tahtoo kans nähä, mitä konehuoneessa tapahtuu. Hommaa ihmettelemään tullut äitee saa koittaa käynnistää.

Bensaa ei vielä vuoda mistään ja konekin alkaa lupailla. Sitten se hörähtää käymään, mutta sammuu samantien. Pölläytys on kuitenkin huima, mahtoko tulla toiminta-savut pihalle? No ei onneks. Karstoja vaan koneesta ja putkista. Helpottaa jo seuraavilla, muttei vieläkään käy kunnolla. Sytkä varmaan vähän pielessä, muttei oikeen voi säätää ilman tyhjäkäyntiä. Se tuli kuitenkin selväksi, että oharin pakosarjan tiivistekartio ei tiivistä Granadan pakosarjan ja putken yhdistystä kovin hyvin, löyty meinaan ainoastaan toinen kutosen kartio. Toinen on jossain... Eli sieltä myös hyvät pölläytykset, mutta sehän ei tahtia haittaa...

Sitten sen tapahtuu! Auto käynnistyy, eikä sammu heti! Waaaaau!!!! Tosin, bensaa rupee siinä vaiheessa sitten valumaan välisäiliön liittimistä ulos. Eli o-renkaat ei siellä pidä. Eikä kuparitiivistekään. Pitää keksiä jotain uutta, mutta siis kone käy ja kukkuu! Työntö takas talliin, ettei liikaa bensaa pääse lattialle, ja sitten välisäiliön tyhjennys bensasta, ettei valu sieltä ajan kanssa.

Fiilis on aikas kiva! Seuraavalla kerralla vuodot kuntoon ja sytkä kohdalleen, niin saattaa jo ruveta toimimaan!

Sähköllä on kiva leikkiä

Vähän kerkee töiltäkin taas touhuumaan auton kimpussa. Nyt siis autotallissa vanhempien luona, missä myrsky meinaa puhaltaa isot ovet auki, ja valoa on sen verran niukalti, että irtolampulla saa kaiken tehä. Tosin valon suhteen ei muutosta pajaan verrattuna =)

Ruisku- ja siirtopumpuille sähköt on nyt paikallaan, releen muut johdot vielä uupuu. Flektillekin täytyy vetää johdot, ja sen kaupan hyllyllä odottavan lämpökytkimen tilalle tilapäinen manuaalinen kytkytin. Isosti kytkentäkaavioiden tutkiskelua ja ihmettelyä. Kaikki eri kaaviot ristiriidassa keskenään. Tehään joku hieno kompromissi kaikkia hiukan yhdistellen ;)

Taunus palaa kotiin

Rankan eilisen jälkeen virkeänä heti aamu kymmeneltä jälleen pajalle säheltämään sähköjä. Kytkentäkaavio sisältää jonkin ihmeellisen lisäreleen, joka ei kaavion perusteella tee oikeastaan yhtään mitään hyödyllistä. Se päätetään siis jättää pois.

Piuhoja sinne ja piuhoja tänne.

Opiskelemaan pitäs pikkuhiljaa lähteä. Tarttee siis siivota omat roinat pajasta Enon töiden tieltä pois ja ruveta siirtämään taunusta kotitalliin suojaan syksyn sateilta. Hinausköyden perässä joutuu Taunus taittamaan matkan kotio, mutta sinne se pääsee turvalliseen omaan talliin.

Pajalta roudatut tavarat tallin nurkkiin talteen ja paljaiden peltien pikainen maalaus, ettei ruoste pääse tekemään pahoja tuhoja.

Ja sitte Otaniemeen. Seuraavalla viikonlopulla varmaan kokeilemaan saada sähköhommat loppuun...

Vuorokausi on lyhyt aika

Mikon kanssa aamusta pajalle. Tavoitteena saada auto koekäyttökuntoon.

Ohjelmaan kuuluu vaikka mitä härväämistä. Startin kiinnitys, sähköflektin modaaminen ja asennus, akun sijoittelu konttiin ja kiinnityksen rakentaminen, akulle riittävän hyvä maa, koneen maadoitus, virtapiuha akulta konehuoneeseen ja sinne jonkin sortin terminaali, laturin ja startin johdotukset, loput bensaputket, paluulinjan liitin bensatankkiin ja mitä vielä.

Konttiin oli kiva hitsata pohjaan kiinni pultin tynkä, mihin pistetään akun maadoitus. Ilmanvaihto: surkea, tila: pieni, käryt: hurjat. No eihän se tunnu missään!

Vaan iltaa myöten rupee tuntumaan. Kaheltatoista päätä rupee särkemään enemmän kuin riittävästi, yhdeltä yöllä on pakko luovuttaa ja lähteä kotiin nukkumaan, vaikka intoa oiskin riittäny vaikka aamuun asti härväämiseen. Ei tuu tällaisella päänsäryllä sähköhommista yhtään mitään. Että se siitä käyntikuntoon saamisesta. Saas nähä, miten tää projekti tästä eteenpäin jatkuu, kun opiskelemaankin pitäisi lähteä...

Kotimatkalla pysähdytään ihailemaan revontulia. Uusia ilmestyksiä kummallekin! Jännää.

Et ikinä arvaa, missä kaupassa kävin tänään! Höh, arvasit. Jep, Motonetissäpä hyvinkin. Nyt se pirun silmälaakeri sitten. Ja akkukengät ja juotettavat kaapeliliittimet ja akun kiinnitystarpeet ja whatnot.

Motonetin standardi silmälaakeri (21 / 15 mm) paikalleen ja johan rupee lyyti kirjottaan. Sitten kaunis, vihreillä jousilla varustettu vuonna 1989 valmistettu kytkinlevy keskittimen avulla paikalleen ja paineasetelmaa perään. Laatikko paikalleen ja pultit kiinni. Ja sen jälkeen on kiva hoksata, että siihen kytkinakseliin ois voinu laittaa rasvaa, ettei talven seisotuksessa jämähdä... No olkoon. En jaksa enää avata. Ens kesänä kuitenkin taas projekti jatkuu, ja varmasti laatikkokin tipahtaa alas tai moottori veke. Sillon sitten...

Välissä tuli ihmeteltyy kaverin Golffin jarrulevyjen ja -palojen vaihtoa. Ja tarjottua sille (Golffille, ei kaverille) isompaa hienosäätölekaa jarruosien ollessa hippasen jumeksissa.

Vielä kardaani paikalleen ja putki kiinni. Nyt kun pakoputkien lähdöt on kunnolla kiinni pakosarjassa, ei häntä mahdukaan paikalleen enää samalla lailla kuin ennen, vaan siitä pitää napata vielä pari senttiä pois. Sitten se on siinä.

Nyt kun on kaikki hilkkeet etutuennassa paikallaan ja motti keulalla, niin vois vaikka puslat kiristää paikalleen. Etupyörien alle tyhjät vanteet ja takapää jää edelleen nosturin varaan. Siinä sitten pultteja piukkaan. Kauniita noi sinisellä vasaralakalla maalatut tuentakappalat =)

Ja päivän päätteeks vielä akun mallailua peräkonttiin. Takapenkin selkänojaa vasten vasempaan laitaan taitaa päätyä. Kiinnityspuoli mietintämyssyyn...

Motonetistä nyt se kytkytin kyytiin, samalla öljynsuodatin ja laatikko- ja moottoriöljyjä. Huuhdotaan moottori ensin halvalla 10W-40:llä, sitten vasta kalliimmat öljyt sisään.

Laatikon irrotus tavoitteena laittaa kytkytinhärpäkkeet paikalleen. Pakoputkia ensin paremmin paikalleen, jotta tukevat koneen, ettei se räsäytä kallistuksillaan syylaria rikki. Kunhan ensin löytää ne kartiotiivisteet, jonnekin minä ne laitoin...

Laatikko pois ja silmälaakeria kehiin. Ompas aika löysä, kuuluukohan sen olla... Ei hemmetti, syvälle se menee tiiviiks, mutta ottaa kiinni vaan muutaman millin matkalta. Hieman ulompana jämpti koko on 21mm, ja siihen sopiva silmälaakeri löytyy suoraan Motonetin hyllystä! Hitto, piti taas mennä se laakeri tilaamaan kuulopuheiden perusteella... Noh, sellanen täytyy huomenna hakea, nyt liike on jo kiinni.

Vauhtipyörä sentään paikalleen. Sen kiinnityspultit on sen verran pitkät automaattiversiossa, että joutuu laittamaan väliin pari aluslevyä jokaiseen. Lisää liikkuvaa painoa, aijai... No mutta ainakaan pultit ei pohjaa. Sitten vielä asentelemaan etukallistuksenvakaajaa.

Motonetistä kytkinlevyä etsimään käytettynä ostetun osoittautuessa täysin loppuun ajetuksi. Ei löydy hyllystä, tilaavat. Mukaan tarttu sentään johtoklemmareita. Virtasen Moottorista 5m virtakaapelia akun viemiseksi konttiin.

Pajalla pikkuräpellystä, sähköjen suunnittelua ja virtakaapeli kontista keulaan. Kaapelille löyty oikean kynnyslistan alta ikään kuin valmiiksi sitä varten tehty kolo, missä kaapeli pääsee kulkemaan koko matkan. Läpivienti konehuoneeseen lämppärin puhaltimen moottorin vierestä vaakapellistä.

13 millin reiän suurentaminen peltiin 16 milliin asti ei oo helppo homma ilman isompia poran teriä. Vinkun kovametalliterällä rupee niin herkästi täristään, että terä hajoo ennen kun reikä suurenee. Täytyy ens kerralla ottaa mukaan kivipala vinkuun, josko menis helpommin.

Välisäiliön jalustan viimeistely. Milläs sitte säiliö kiinni jalustaan, kun sitä ei viittis hitsata? Noh, jospa vaikka neljä pulttia hitsillä kiinni säiliöön ja jalkaan hahlot, mihin pultit menee. Sitte mutterilla tiukaks. Ja toteutus.

Moottoritilan yleistä härväystä, vesiletkuja paikalleen, sähköjohdotuksille uutta teippausta ja niiden vientiä sopivista väleistä jne jne.