Lokasuojien kiinnityspaikoista ja alta massaa pois ja ruostekohdat pellille. Hullua hommaa, sentin kerros massaa eikä lähe kun vasaralla ja taltalla. Pikanen pohjamaalaus sinisellä Mastonilla.

Reaktiotangot paukahti paikalleen maalattuna, uudet puslat joka kohdassa.

Ruiskuhilkkeiden sovittelua. Tuli sitä käytyä kaupungissakin ostamassa letkuliitinmuhvit bensan välisäiliön liittimiä varten, sekä iso kasa muuta asennushilkettä. Uus painelaakeri tarttu myös mukaan.

Aikamoisen välipala-tuki-mikälie-härpäkkeen sitte rakentelin tossa päivän aikana ruiskun ilmamäärämittari/ilmanputsari-hökötykselle. On todellakin kuvaamisen arvonen... Eli nyt on ruutta paikallaan. Ja ilmaletku lyheni nätisti veitsellä, tiivistyy kuin tiivistyykin sen haitariosan kohdalta, kas kun haitari on vaan päällä, sisältä letku on sileä siitä kohtaa.

Aamusta Motonettiin ihmettelemään bensaliittimiä ja -putkia, pakoputkia, laturin hihnoja, silmälaakeria/holkkia ja mitä kaikkee muuta. Sinistä Mastonia lisää...

Mastonia löyty ja bensaliittimiä, 10mm ruuvattava malli. Pitäs tuumasen kierteen pultit vielä löytää, ni sit olis se homma bueno. Aihiota välisäiliöön en oo vieläkään keksiny.

Maalasin oikeen syylarin sovitepalatkin hienoksi siniseksi, tulee aika pramee vekotin tosta Tanesta vielä ;)

Motti lisää auton painoa sitten sen verran, ettei enää menekään yksin työntämällä pajaan sisälle kynnyksen yli... Noh, apuvoimilla sekin onnistuu. Ruiskun ja ilmanputsarin kotelo on aika hankalan mallinen. Ei istu ihan helposti mihinkään, ja helposti blokkaa 4. pytyn tulpanjohdon. Tarvii odottaa, että saa syylarin paikalleen, ennen kun voi lopullista paikkaa valita. Ruiskun boksilta imusarjalle menevä letku onneksi sentään lyhenee helposti, ja jää vielä sellaiseksi, että sen saa tiiviisti kiinni alkuperäisiin kiinnikkeisiin.

Kokeillaas sovittaa sähköjohdot koneen päälle, jotta näkee, mihin ruiskuboksi kannattaa laittaa. No, sehän istuu hienosti suoraan sulakerasian viereen vaakatasoon. On kuin ois tehty siihen. Reikien tekeminen onkin mielenkiintoista, kun ei yhtään tiedä, mitä pellin alla on..., Kaks ruuvia kolmesta meni vapaaseen tilaan, mutta yks tökkäs heti päälipellin jälkeen toiseen peltiin. Ei uskalla puhkoa, kun ei edelleenkään hajua, mikä se on, joten ruuvin lyhennys ratkaisee ongelman.

Kah, vieläkin se kone on siellä keulilla. Kohta jo uskoo, että se pysyy siellä.

Syylarin kiinnikkeet kuntoon. Hitsisaumakin rupee osumaan pikkuhiljaa oikeeseen kohtaan eikä tuu mitään älyttömiä kökköjä enää. Näemmä tänkin homman oppii, kun tarpeeks harjottelee! Nyt osu reiätkin kerralla kohalleen. Ja tuli muuten hienot sovitepalat! Enää ei tartte kun maalia pintaan.

Laatikon sovitus seuraavaks, että saa koneen oikeeseen asentoon. Saban takaluukussa laatikko matkas pajalle. Taitaa olla ilmesen vihanen väärästä automerkistä, kun kusi öljyt Saabin takakonttiin, kun taas samassa asennossa Tanen takaluukussa ei ollu mitään ongelmia... No, onneks oli pahvi välissä, niin vaan vähän pääs verhoiluun asti.

Eka sovitusyritys jää nimenomaan yritykseks. Kytkinakseli jää panttaamaan. Ei muuta kun laatikko alas ja ihmettelemään. No siellähän on se silmälaakeri tietenkin edessä. Silmälaakerin sisähalkasija on 13mm kun kytkinakselin paksuus on 15mm. Eihän se sinne mene. No, silmälaakeri lähti kohtuullisen helposti pois, ja sen pesän halkaisija on 19mm. Mahtaakohan tuota kokoo laaker
ia olla ees olemassa... No, pronssiholkki ajanee saman asian, jos laakeria ei löydy. Pitää huomenna kysellä.

Uus yritys ilman silmälaakeria. Jo menee laatikko paikalleen, ja laatikon kannatinpalkkikin osuu suoraan oikeisiin reikiin. Laatikon edellinen omistaja on jostain syystä suurentanut kannatinpalkin reikiä tolkuttomasti. Nyt on vähän liian pienet aluslevyt, kun heitin vaan nopeesti jotkut. Pitää muistaa laittaa isommat samalla, kun heittää vauhtipyörän ja kytkyttimen paikalleen.

Hiukan kone jää noilla korvakoilla vinoon, mutta se on sen verran vähän, että saa luvan kelvata. Kumityynyt on nyt aivan kiinnikkeiden alalaidassa, ja vääntyvät siinä kohtuu vähän. Jos koittaa kääntää niillä konetta suorempaan, niin kumityynyt joutuu paljon kovempaan rasitukseen, joten saa olla.

Ruiskuboksi onkin pirullinen. Ei istu ihan helposti mihinkään ja siitä koneelle menevä ilmaputki on aivan liian pitkä, eikä oikeen sovi mihinkään asentoon menemättä lyttyyn. Täytyy kysellä jostain lyhyempää vastaavaa putkea. Kaasuvaijerin viritin samalla ohimennen paikalleen. Halkaistuilla aluslevyilla Tanen oma vaijeri menee helposti paikalleen.

Laturi ei sovi samassa asennossa paikalleen, missä se on Granadassa. Ottaa kiinni runkoon. Jos jostain löytäis tismalleen oikeen mittasen hihnan, niin kiinnikkeitä ei välttämättä tarttis muutella... Granadan hihna siis aivan liian pitkä, kun tosiaan joutuu jättään laturin melkeen niin lähelle konetta, kun sen saa.

Hihhei, kone edelleen keulilla eikä kukaan oo sitä varastanu eikä kiinnikkeet oo pettäny yön aikana eikä mitään muutakaan ikävää! Hassussa asennossa se kone tosin on, kun pelkkien korvakoiden varassa nojailee tulipeltiin... Noh, ompahan tilaa sählätä syylarin kanssa.

Aiemmin Mikon kanssa tehdyt sovitepalat näyttää aika kivoilta, muutama päivä ulkona vesisateessa auton konehuoneessa ja nehän on ihan ruskeita! Syylaria kun koittaa uudemman kerran paikalleen sovitepalojen kanssa, niin huomaa, ettei se tosiaankaan oo keskellä. No, se ei oo niin iso ongelma, mutta... Aivan liian alhaalla se syylari on. Ja siitä syystä myös hiukan liian lähellä konetta, kun ylälaidasta Granadan syylarin "lippa" kantaa kiinnitystä. Äh, paska mikä paska, teen uudet sovitepalat.

Hetken penkomisella löytyy sopiva pala peltiä. Tai siltä se ensin näytti, kunnes hoksasin sen olevan ruostumatonta terästä. No, what the heck, ei siitä liian hyvä voi tulla =) Sopivat palat irti ja ihmettelemään mitotusta. Josko tällä kertaa sais paloista vaikka oikeesti toistensa peilikuvat, ja mitotuksen niin, ettei tarttis porata reikiä kun kerran...

Illan päätteeksi pähkäilen tuuletin-ongelmaa. Granadan visko-tuuletin ei mahdu, ja sen verran tiukka on tila koneen ja syylarin välissä, että taitaa ainoo vaihtoehto olla tuulettimen asennus syylarin etupuolelle. Siellä onneks on aika hyvin tilaa. Kiertelen romuja läpi, ja kattelen potentiaalisia ehdokkaita. Suoraan ei löydy voittajan valintaa...

Korvakot on nyt mukana. Vähän jännittää, millaset ne loppujen lopuks on paikallaan. Ihan hyvän näköset ne on itse-tehdyiksi, Tuhnus ne on itselleen väkertänyt.

Istuu ne ainakin konehuoneeseen ja näyttää jopa asettuvan ihan nätisti. Koneen kylkeenkin ne menee, joskin pulttien paikat on sen verran ahtaat, ettei loppukiristystä voi tehä hylsyllä. Noh, menee se kiintolenkilläkin. Ja ei kun nosturilla moottoria konehuonetta kohti! Jännitys tiivistyy...

Vaan sinne se menee ilman ihmeempiä ongelmia. Korvakot asettuu oikeen kiltisti paikalleen ja kumityynyt samoin. Kone on vieläpä aika tasapainossa kiinnikkeidensä varassa, toisin kuin Granadassa. Uskaltaa jättää sen nojaamaan tulipeltiä vasten virranjakajan varassa.

Loppuilta kuluukin sitten fiilistellessä. V6 Tanen konehuoneessa! Ah mikä näky... Eikä mikään pikku-kutonen, vaan aito 2.8!!! Nyt rupee mieli kirkastumaan: Ehkä tää projekti vielä joskus valmistuu!!!