Totuuden hetki

Päivä uus. Keli on hyvä. Loistavaa!

Ei muuta kun soittoa Taunuksen omistajalle, nyt kiinnostais koeajo, kun ilmakin suosii! Ja sehän omistajalle sopii! Samantien kaverin kanssa liikkeelle autoa katsomaan.

Kaverikin ihastuu =)

Ja minä hullaannun. Koeajo on aika mieletön. Auton alusta on löysä ja niiailee jokaiseen suuntaan oikein relusti. Omistajan mukaan se on ominaisuus, mitä ei tästä autosta saakaan pois. Töyssyt auto kuitenkin ottaa varsin mukavasti ja heilauttelematta koria liiemmälti. Jarrutuksissa niiaus on todella syvä. 1600:n moottorin tehoreservit eivät paljoa säväytä Saabien jälkeen, mutta se fiilis muuten!!! Sisältä auto on kuin uusi lukuunottamatta vanhan auton hivenen tunkkaista hajua ja reunoistaan kulahtaneita etupenkkejä. Pintapellit on hyvät, ruostettai ei lainkaan. Kauneusvirheenä vasemman puolen lokasuoja on hieman erisävyinen, kuin muu auto, sillä se on joskus ajettu kiveen ja korjattu sen jälkeen. Vasemman kyljen omistajan tytär on ajanut autotallin oven karmiin, joten siinä on ikävät naarmut. Onneksi aika lievät, eikä peltikään ole pahasti painunut.

Ei muuta kun keskustelemaan hintapolitiikasta! Pyynti on 5000mk + uudehkot talvirenkaat 500mk. Yritän tinkiä talvirenkaita kaupanpäälle, mutta myyjä pysyy tiukkana. Onneksi on tullut kesätyörahat säästettyä...

Noh, ei auta. Tämä auto on saatava! Rahat tiskiin ja Taunus on minun!


Taunus pestynä ja vahattuna vuonna 2001

Mistä kaikki alkoi

Vuosi 2001. Ajokortti on poltellut taskussa jo reilut neljä kuukautta, mutta ajohaluja ei ole päässyt lievittämään muulla kuin vanhempien ysitonnarilla. Oma auto pitäisi saada, että pääsisi irti ainaisesta autonlainausrumbasta. Niin kauan kuin muistan, on pihassa seissyt jonkun mallinen Saab, ja sellaisella, tuolla ysitonnarilla, ajelin ajokortinkin äiteen opetuksessa. Luontevaa olisi siis ostaa ensiautoksi Saab. Vaan miten käykään...

Eno sattuu kaffelle. Kyselen tapani mukaan, josko ois jotain hyviä auto-kandidaatteja osunut kohdalle. Saabeista tiedustelen lähinnä. Vastaus tulee, että ei oikeen oo ollu. Paitsi...

Eno: "Yhellä kaverilla olis myynnissä Taunus".
Minä: "Mikäs se sellanen? En oo kuullukaan..."
E: "Sellanen piikkikeulanen, ameriikanauton näkönen."
M: "Mut etuvetonen kuitenkin? Minkä kuntonen?"
E: "Eijei, takavetonen se on. Ja aika hyväkuntonen. Lähe kattomaan!"
M: "Takavetonen! No hitto, mähän lähen!"

Ja siinä sitä sitten oltiin. Sinisen piikkikeulasen 2-ovisen sedan-Taunuksen pukatessa tallista ulos, ei voi kuin ihastua. Keli on märkä, joten omistaja ei henno päästää koeajelulle. Toivottaa tervetulleeksi kokeilemaan paremmalla kelillä. Kertoo jotain siitä, miten hyvänä autoa on pidetty... Illaksi kotiin unelmoimaan ja pähkäilemään. Tästä ihastuksesta ei hyvää seuraa... ;)